— Ja nyt Fors on ostanut osuuden tehtaaseen. Voitteko käsittää, minkä vuoksi?
— En tosiaankaan, en!
— Mieheni on puhunut Hannulan kanssa, ja Fors kuuluu uskotelleen pankinjohtajalle, että hän tahtoo auttaa teitä saamaan hyvän maineenne takaisin ja tukea tehdasta.
— Ja se yksioikoinen Hannula uskoo kaikkea.
— Nyt Fors kuuluu tulevan tänne tarkastamaan tehdasta, ja Leena tahtoo puhutella teitä sitä ennen.
— Kylläpä kestää, se roisto — onpa sillä sisua! — huudahteli Uuras pääsemättä tasapainoon.
Hän oli pörröttänyt tukkansa käsin päätänsä pidellen, ja katse hurjistuneena hän oli peloittava jäntterässä rotevuudessaan, selkä hiukan kumarana ja suuret kädet ilmaa hapuilevina.
— Näkemiin, herra Uuras, nyt menen noutamaan Leenaa. Hän odottaa
Ulla-muorin luona. Näkemiin!
— Näkemiin! — mörähti Uuras istuutuen penkille uupuneena ja epätoivoisena.
Mutta se päivä oli nyt kerta kaikkiaan myrskyn päivä, eikä hän ollut istunut viittä minuuttia yksin, kun työmiehet tulivat huoneeseen.