— Olemme nyt neuvotelleet, — sanoi yksi miehistä.
Uuras nosti päätään istuessaan kumarassa.
— Se on sillä tavalla kuin mestari tietää, että olemme sijoittuneet tänne elämään ja asumaan, mutta kun meikäläisellä on aina se uloskäsky ovenvartijana, niin meinattiin, että —
— Se on päätös! — puuttui toinen kiivaampi puheeseen. — Tyydymme kohtuullisiin palkkoihin sen mukaan kuin liike kannattaa, mutta tahdomme osuuksia tehtaaseen!
— Mutta ellen minä voi suostua, — äännähti Uuras.
— No sitten kai se on tykkänään tenä tässä tehtaassa!
— Niin, miten?
— Miksi mestari kyselee? Se on vanha tahti, taistelua vain, ja meillä on valta ja voima panna kovat, ellei hyvällä hellitetä.
— Tiedän, tiedän, mutta tällä kertaa ei minulla ole aikaa neuvotella kanssanne. Rouvani on juuri saapunut kaupungista tärkeässä ja kiireellisessä asiassa. Myöhemmin neuvottelemme.
Miehet katselivat toisiaan hiukan empien, mutta Uuraan ulkomuoto puhui heille kylliksi, ja he poistuivat ilman muuta.