— En rupea sinun kanssasi yhteistyöhön, sen jo sanoin, ja jos sinä täällä rupeat määräilemään ja valtaasi käyttämään, ajatan sinut pois työrauhan rikkojana! — puhui Uuras voimatta hillitä paisuvaa vihaansa.
— Viisaammin tekisit, jos kuitenkin hyvällä suostuisit. Tahtoisin muun muassa näyttää Leena-rouvalle, ettei meitä miehiä niin vain nolata. Hän on vaarallinen nainen. Sinun maineesi hän on saattanut epäilyksen alaiseksi eikä paljoa puutu, etten minäkin joutunut saman kohtalon uhriksi.
Tuskin hän oli sen sanonut, kun Leena astui huoneeseen ja Fors kävi aivan harmaaksi kasvoiltaan.
— Noo, hyvää päivää, herra pormestari, teidän käynnillänne näyttää olevan hyvin pätevät syyt, ja puheestanne päättäen on olemassa asianhaaroja, joiden takia mieheni tehtaan osuus on käynyt teille hyvin halutuksi tavaraksi. Pahaksi onneksi te erehdytte kaupassa, joka on hyvin uskallettu, ja samoin siinä perusteessakin, miksi sen teitte.
Leena venytti sanojaan voittaakseen itsensä ja hillitäkseen sydämensä rajuja lyöntejä, ennenkuin tarttui itse pääasiaan. Hän tiesi kyllä, kuinka vaarallinen ja ovela Fors oli tällaisissa asioissa, ja tahtoi saada hänet ansaan.
— Rouva puhuu arvoituksia.
— Te sanoitte miehelleni, että minä olen vaarallinen nainen, ja lisäsitte siihen selityksen. Herra pormestari, olen jo kerran heittänyt tämän syytöksenne sille, jolle se kuuluu, teille itsellenne. Se ei näytä riittävän. Te olette myöskin syyttänyt minua eräästä teosta Hannulan ja erään toisen henkilön läsnäollessa. Tahdotteko, että minä vedän teidät oikeuteen siitä syytöksestä?
— Hyvä rouva, te ette ole suinkaan terve.
— Täydellisesti, tahdotteko?
— Uuras, ole hyvä ja pyydä rouvaasi poistumaan. Hän häiritsee meidän sopimustamme liikeasioissa ja — —