— Niinkuin viime lauantaina ja sitä ennen sunnuntaina ja sitä ennen viikolla.
— Leena kulta, älä kiellä, tahdothan sinäkin, tahdothan! — rukoilivat tytöt.
— No, jos sanoisin, olkoon menneeksi ensi sunnuntaina, — sanoi Leena teeskennellen vastahakoisuutta, vaikka itse asiassa halusi kiihkeästi.
— No, lapset, tahdotteko vielä masurkkaa vai Amerikan polkkaa?
— Amerikan polkkaa! — huudettiin, ja joku hyräili:
Amerikan polkan tahtia, ei sitä kaikki taidakaan, joka ei sitä taidakaan, eipä sitä naidakaan!
Nuoret pyörivät lattialla, ja vanhan rakennuksen akkunat helähtelivät. Leena soitti tahdikkaasti, mutta lopetti äkkiä kovalla lyönnillä kuin päättääkseen päivän ilot.
— Mikko, sinä saat viedä sanan kauppias Hillille, että sunnuntaina…
Mikko oli Leenan pikkuserkku, kotoisin pääkaupungista, mutta vietti aina kesänsä Onttolassa ja oli Leenan uskollisena hovipoikana.
Tytöt ja muut pojat olivat paikkakunnan pikkukauppiaitten, talonomistajien ja virkailijoiden nuorta väkeä, joka usein kerääntyi Leena-rouvan kotiin aina tietäen olevansa tervetullut.