— Tiedätkö, kuinka vanha Leena Heerman on? — kysyi eräs neitonen toveriltaan heidän astuessaan kadulla kotimatkalla Leenan luota.
— Hän ei koskaan sano sitä oikein tarkoin, kujeilee ja nauraa joka kerta, kun viettää suuria syntymäpäiviään, tiedäthän, — puhui toinen.
— Kolmenkymmenen hän ainakin on! — päätti toinen.
— Niin kauhean vanha! — huudahti toinen silmät pyöreinä.
— Kuinka sinä olet hassu, silloinhan sitä vasta on ihminen. Etkö ole huomannut, kuinka Hillin Artturi on silmittömästi rakastunut Leenaan?
Toveri painoi käden suulleen hillitäkseen nauruaan.
— Artturiko? Ilmankos hän puhuu aina niin syvämietteisestä ettei ymmärrä kymmenettä osaa.
— Niin, me olemme hänestä vain pikku tyttöjä. Leena on ainoa nainen.
— Entä Leena? Hänen mielestään me olemme kaikki lapsia, — jatkoi toinen tyttö. — Ja niin kai se asia onkin.
— Leena ei välitä vanhemmista herroista. Etkö ole huomannut, kuinka hän ivailee pormestari Forsia!