— Niin, ja suuri pihapuisto. Isäni osti tämän minulle ja miehelleni juuri pihapuiston vuoksi. Silloin olin ihan hullaantunut puistoihin, en luullut voivani elää ilman vihreyttä ympärilläni.
— Ettekö ole ajatellut rakentaa?
— Rakentaako tähän? — huudahti Leena-rouva. — Tietysti olen sitäkin ajatellut, mutta isäni, Onttolan kartanon omistaja, on vanha eikä enää jaksa sellaiseen ryhtyä.
— Rouva on kuitenkin itse miettinyt rakentamista.
— Sen pahempi minulle. Se on ja jää vain mieliteoksi. Mutta jos myymällä saisin paljon rahoja irti…?
— Entä tontti?
— Maata meillä kyllä on. Koko esikaupunki on Onttolan maalla ja — —
— Huii, huii, — vihelsi Uuras. — Suvaitseeko rouva, että puhuisimme herra isänne kanssa?
Leena-rouva huokasi.
— Isä on väsynyt. Eilenkin hän nukkui koko päivän, ei tajunnut sanaakaan, kun kävin tavallisella tervehdykselläni.