— Se oli heille oikein, — sanoi Leena.
— Kuinka niin? — kysyi Uuras hyvin ymmärtäen tyttöjen ilmeestä, että jotakin oli tekeillä.
— Ne lapset ovat raivoissaan, kun ette tanssi heidän kanssaan koko iltaa.
— Niin, täällä on liian vähän kavaljeereja.
— Olette vaatimaton.
— Sanokaa, loukkasinko teitä äsken? — kysyi Uuras levottomana.
— Minä en ymmärrä, — vastasi Leena yhä vakavana.
— Niin, olin liian rohkea — — huumaantunut tanssista — —!
— En vieläkään käsitä, — toisti Leena hyvin tajuten, mistä oli kysymys.
— Hyvästi, rouva Heerman, — sanoi Uuras äkkiä tarjoten kättään.