— Olen utelias kuulemaan, mitä huone voi teille sanoa, minulle se ei koskaan puhu mitään, — nauroi Leena.
— Emäntänsä luonteesta ja jokapäiväisestä elämästä se puhuu, — sanoi Uuras rohkeasti, sillä niin hän ajatteli.
— Te osaatte sanoa älykkäitä kohteliaisuuksia. Muuten pelkään, että huoneeni voi syyttää minua heikkouksista, jotka eivät kuulu minulle, vaan palvelijoilleni.
He joivat kahvin kulmahuoneessa yhä keskustellen uudesta talosta.
— Minä tahdon, että siitä tulee oikea kotien koti.
— Naiskoti, — lisäsi Uuras hymyillen ärsyttävästi.
— Niin, luonnollisesti, — myönsi Leena punastuen kaulaa myöten.
— No, siksi en kuitenkaan usko sen jäävän, — sanoi Uuras suoralla tavallaan.
— Saatte uskoa, en ole vielä tavannut ketään oikeata miestä.
— Olisi hauska tietää, millainen teidän mielestänne oikea mies on.