— Sanokaa te ensin, mikä teidän mielestänne on oikea nainen.
— Luulen nyt olevani oikean naisen kodissa.
— Tahdon palkita suoruutenne. Minä luulen, että vieraani on oikea mies.
Uuras punastui joutuen hämilleen kuin koulupoika ja painui piirustuksia tarkastamaan. Sitten hän äkkiä nousi ja tarjosi kättä emännälleen.
— Kiitän tästä päivästä, — sanoi hän hyvästellen, eikä Leena uskaltanut häntä pidättää.
— Huomenna kello kuusi, — sanoi hän saattaessaan eteiseen.
Uuras ei paljoa nukkunut sinä yönä. Hän toisti mielessään Leenan sanoja ja tulkitsi hänen silmäyksiään milloin edukseen, milloin turmiokseen, uskoen ja epäillen. Itse takuu ja urakka olivat muuttuneet toisarvoisiksi, ja kuitenkin hän tiesi saavuttavansa senkin päämäärän vain Leenan kautta, jos ollenkaan.
Seuraavana iltana hän saapui sopimuksen mukaan kuuden jälkeen illalla kalpeana ja hermostuneena.
Leena huomasi kyllä vieraansa arkailevasta ja kaihtavasta katseesta, kuinka kipeä asia oli, ja hymyili sitä viehkeämmin, mutta hän tahtoi kiusoitella.
— Kyllä on vaikeata kääntää miesten mieltä.