— Kyllä minä odotankin. Saammeko lasin mieheen?
— Ei riitä, puoli lasia saatte ja puuroa, mutta sinun on jauhettava jyvät.
— No, heti paikalla niin kauan kuin tuulta riittää. Kahvimylly käymään, panen oikein hampaat irviin.
Pian oli mylly käynnissä, ja maitolasi ilmestyi äkkiä Avun silmien eteen.
— Saat tullia.
— Siunattu olkoon lehmä! sanoi Apu ja maisteli hitaasti ihanaa maitoa.
Illalla oli ilo ylimmillään. Tajun ja Avun sankarit kerääntyivät yksitellen tapaamatta Porras-Louhta.
Verhot tiiviisti ikkunoissa ja kaksinkertaiset ovet tiukasti lukossa.
Palvelija oli uskollinen. Mitään vaaraa ei ollut.
— Nyt eletään, vakuutti Taju.
— Hyvä rouva Kannas, sanoi vanhin joukosta. — Tämä on vapautta!