— Kiitoksia avomielisyydestänne, sanoin erotessamme, — mutta älkää kertoko muualla. Me jo pelkäämme, jos jotakin sattuisi… Ja tällaisena aikana sattuu melkein säännöllisesti juuri ilmituloa ja ilmiantoa, petosta ja väkivaltaa.
— Olenko tehnyt väärin? huudahti nuorukainen hätkähtäen.
— Ette, ellei ole kielletty kellekään puhumasta.
— On kielletty kelle on kielletty. Emmehän me koskaan erehdy kertomaan syrjäisille, vakuutti Siiri tyynnyttäen.
— Mikä ero Tajun ja tämän herttaisen pikkumiehen välillä! sanoi
Siiri nuorukaisen mentyä.
— Hän lienee Tajun lähettejä. Pelkään, ettei Taju oikein tunne sitä poikaa.
— Ole huoletta. Nuo tiedot olivat vanhoja, ja piilopaikat ovat jo muuttuneet, vastasi Siiri.
— Mistä sinä tiedät? kysyin ihmeissäni.
— Minulla on ollut tekemistä niissä asioissa.
— Tietääkö Taju?