— Totta kai, sillä hänen kauttaan käyvät tiedustelulangat, annetaan varoitukset ja vartioidaan. Ja paljon muuta.
Siiri nauroi hilpeästi ja alkoi laskea Tajusta pilaa.
— Siinä on kerrankin poika, jonka suu on lukossa. Häneltä ei saa millään keinolla kuulla mitään, ellei hän itse näe hyväksi. Hän ei unohdu lörpöttelemään.
— Mutta sehän on vain ansio! huudahdin tyytyväisenä. — Mihinkä se sellainen veisi, jos kaikki…
— Minä en tahtoisi tietää sellaista, mitä ei saisi kellekään kertoa, sanoi Säde.
— Ei, lapsi kulta, se synkistää elämää, sanoin viehättyneenä Säteen kirkkaasta ajatustavasta.
— Mutta eihän Taju ole synkkä, naureskelee aina ja ivailee, väitti
Säde.
— Taju on sellainen luonnostaan. Hänelle on helppoa, mikä muille olisi vaikeata, sanoin.
— Taju on syntynyt diplomaatiksi, huomautti Siiri leikillään.
— Herra ties!