— Sinä et voi aavistaa, missä jännityksessä minä olen nämä viimeiset kymmenen päivää elänyt, sanoi hän.
— Onko vielä jotakin vaarallista? kysyin uudestaan levottomana.
— On ollut — paljon. Seuraavana päivänä meni pastori jälleen Apua tapaamaan mainiten hänen nimensä. Siellä vastattiin, ettei ollut ketään sennimistä. "Työmies Rantanen on tuotu tänne eilen, ja hänet on jo tuomittu. Ensi yönä se pannaan täytäntöön", selitettiin lisäksi. "Viekää minut hänen puheilleen", pyysi pastori.
— Ihmeellistä! Mitä se merkitsi? kysyin kauhuissani.
Pastori vietiin työmies Rantasen ja Ylänteen huoneeseen. Työmies
Rantanen oli juuri Apu.
— Kuinka sellaista voi sattua?
— Apu oli antanut heille sennimiset paperit.
— Voi taivas? Miksi?
— Hän oli aluksi pelännyt tuon sotilastodistuksensa vuoksi, ja sitäpaitsi hänellä lienee ollut jokin muu syy salata nimensä. Kenties hänelle on sattunut joitakin seikkailuja matkallaan itäistä rintamaa kohti.
— Kerro nyt pian! Minä tuskin uskon, että Apu on pelastunut.