Apu iloitsi siitä lapsellisesti ja sovitteli sitä yllensä suuren kuvastimen edessä.

— Otathan sinä kaiketi siviilipukusi myös mukaan, ehdotin hänelle.

— En, tulee vain kuljettamista. Syksyllähän palaan muuttolintujen kanssa, ja tämä sinun ompelemasi saa seurata minua myötä- ja vastoinkäymisissä, sanoi hän hymyillen.

— Lujahan se on ja lämminkin.

— Hyvä se on.

Hän silitteli takkia, ja minusta tuntui kuin hänen luiseva kouransa olisi koskettanut poskeani kiitokseksi kaikesta.

Sellainen ei kuitenkaan ollut tapana meidän kesken.

* * * * *

Kesän aurinkoiset päivät houkuttelivat hänet luotani retkeilyille
Säteen kanssa.

He kaksi elivät omaa tarinaansa, jonka kauneus loisti heidän kasvoillaan, soi äänessä ja puhui onnesta säteilevissä silmissä.