— Näetkös, kuinka se ihmettelee? Ja suu käy kuin sepän palje. Siitä sitä miestä paisuu. Mutta nyt sinä kai väsyt. Vienkö pojan pois?
Minua niin nauratti Heikin touhu. Se oli niin kummallisen hupaista.
Huohottava ilonilmaisuni oli aivan ehdotonta. Se vapautti.
— Että sinä kylvetitkin, Heikki!
— Kukas täällä muuten? En uskaltanut luottaa akkaväkeen. Ja tahdon myös olla aina lähelläsi.
Nyt minua itketti.
Heikin tuli paha olla. Hän siveli peitettä ja kohensi pielusta, ja sitten hän syötti minua omin käsin.
— Olenkos ollut kovin heikko? kysyin. — Ei puhuta siitä nyt, syö vain.
— Sinä itse olet niin laihtunut.
— Kyllähän lihoon jälleen. Kello on tässä vuoteesi vieressä pöydällä. Nuku nyt ja jos jotakin tarvitset, soita. Minä asun salissa. Pojilla on minun kamarini, etteivät häiritse sinua.
— Pojilla, se kuuluu niin somalta.