— Et suinkaan sinä koskaan tule rumaksi, tuumi Apu.
— Etkä sinä köyryksi ja kömpelöksi, joka kompuroi näin.
Säde yritti matkia vanhaa.
— En minä tahdo elää vanhaksi, sanoi Apu.
— Miksi et? kysäisi Säde.
— Sellainen tupakoiva ukkeli…
— Etkö sinä tupakoi? kuulimme Säteen utelevan.
— Minusta ei kielletyn tavoitteleminen ole nautintoa. Sittenkin on hauskempaa kuvitella. Elämä on ihmettä, ja ihme niin lähellä kuin kerran luulin kuun olevan. Minä olin valmis kiipeämään kirkon katolle ja sohaisemaan sen seipäällä alas.
He nauroivat jälleen.
— Mikä sinun mielestäsi on se ihme? kysyi Säde.