— Mitä, sanohan nyt, mitä hän ei ymmärrä?
— Sitä, että minä olen renkinä ja myyn vihanneksia rannassa, kun äiti nyt tahtoo välttämättä kuulla sen köyhän totuuden.
— Vai niin, eikö hän tajua, että se on uhri?
— Eihän ihminen jaksa määritellä eikä etiketillä varustaa jokaista lapiollista multaa, minkä paikasta toiseen siirtää. Se moottorijuttu vielä menisi, mutta saviset koipeni ja…
— Eihän Säde niitä ole näkemässä.
— Hänellä on sitä elävämpi mielikuvitus, eikä se voi sulattaa muuta kuin puutarhamansikoita, sanoi Apu happamesti naurahtaen.
— Onko hän sanonut jotakin?
— Sanonutko? Hui hai, silloinhan olisi jo taivas selkiämässä. Hän ei sano, hän vain … no niin, eihän sitä voi selittää!
Hänen huulensa vapisivat.
— Koskeeko se sinuun?