Ääneni lienee ottanut väriä tuskastani, sillä Apu laski kätensä olalleni yrittäen olla huoleton ja sanoi:
— Me jaksamme tämänkin…
Hänen katseessaan oli taaskin uusi maailma, jonka laajuuden aavistin väläykseltä, täysin tajuamatta.
Voisitko sinä senkin uhrata? kysyin tarttuessani kovaan, käsnäiseen käteen.
Siihen hän ei vastannut, sanoi vain:
— Nyt, äiti, anna minulle hienoin saippuasi ja lämmintä vettä, uudet alusvaatteet, silkkisukat ja se uuden uutukainen tennispukuni. Olen sopinut tunneista Jaskan kanssa. Säde tulee neljänneksi tietämättä, että minä olen mukana. Jaska on pitänyt sen salassa.
— Entä moottori?
— Se saa odottaa pari tuntia lisää. Kassanhoitajalla on ostoksia, ja tyttöjä olen kutsunut katselemaan peliä.
— Sinä tahdot oikein loistaa heille! sanoin varoitellen.
— Ei voi moittia, kyllä minä pelaan siinä kuin…