Kirjeessään hän kertoi uivansa joka päivä ja pelaavansa tennistä toisten insinöörialkujen kanssa tehtaan isännän tyttärien seurassa.
Joku merkkimies oli hipaissut heidän syrjäistä harjoittelupaikkaansa käydessään maalaistehtaassa ja suvainnut hymyillä Tajun länttäisille kengille pannuntarkastuksessa. Se kaikki oli levottomalle sydämelleni rauhoittavaa lääkettä, ja mielelläni toivoin tuon kuuluisan miehen pääsevän seitsemänteen taivaaseen, koska hän oli hymyillyt Tajun länttäisille kengille.
Heikki talletti Tajun kirjeitä seinällään naulassa ja kävi niitä välillä silittelemässä, ikäänkuin pojan poski olisi siinä nokisen pannuntarkastuksen jäljiltä.
Minä annoin hänelle anteeksi monta kommellusta tuon tempun vuoksi, ja salavihkaa silittelin kämmenelläni hänen sänkisiä poskiaan, etten jäisi pojan vuoksi mistään velkaa. En tiedä, tajusiko hän sen merkitystä, mutta melkeinpä uskon, että hänen sydämensä hiukan ailahdellen vainusi siinä kolmannen vaikutusta.
Apu ryntäsi täsmälleen neljältä eteisen ovesta sisään ja lennätti pallot ja mailan huoneensa nurkkaan. Kiireesti hän vaihtoi pukua, ja puutarharenki oli jälleen ennallaan. Prinssistä ei ollut muuta jäljellä kuin loiste kasvoilla.
— No mitä Säde sanoi? kysyin maltittomana.
— Säteili kaiken aikaa.
— Miltä nyt tuntuu? Onko parempi?
— Toistaiseksi.
— Älä viitsi säilyttää mitään kaunaa sydämen lokerossa.