HANNES (eräs vieraista pojista). No, silloinhan Aapo sopisi rakastajaksi.
KAIKKI. Mainiota, mainiota!
SILJA (on katsellut ovesta sillalle päin). Isä ajaa sillalla, tulee kotiin pankin kokouksesta. Kohta hevoset pysähtyvät isojen portaiden eteen. Minä olen voittanut vedon!
TYTÖT (akkunassa). Missä, missä on hevoset?
SILJA. Nyt kääntyvät sillalle. Isä ja minä olemme lyöneet vetoa. Jos isä nyt tulee pankinjohtajaksi, niin äiti ja minä pääsemme ulkomaille. (Anna ja Maria ovat tulleet oikealta Siljan puhuessa.)
ANNA. Sehän oli edeltäpäin päätetty asia. Tuskin siitä nyt mitään tulee.
SILJA. Kuinka sinä, äiti, niin sanot? Onhan passit jo kunnossa ja minun uusi matkapukuni tuli juuri tänään. Tiedänhän minä isän. Minäpä puhun isälle. Jos isä sanoo: ei! niin minä sanon: juuuu! Ja katson näin. (Katsoo veitikkamaisesti Mariaan.) Silloin isä nauraa ja suostuu.
ANNA. Isäsi nyt antaa sinulle vaikka silmän päästään.
SILJA. Isä on kaikkein paras isä koko maailmassa. Minä olen ylpeä isästäni!
MARIA. Isäsi on harvinaisen kyvykäs mies. Koko kaupunki on ylpeä hänestä. (Silittää Siljan päätä.) Livertele sinä vain isällesi. Hän tarvitsee päivänpaistetta ainaisessa työn paljoudessa.