ANNA. Sinä olet väärässä. Nyt minun täytyy tehdä sinulle tili, sen näen. Odota, onhan talo täynnä vieraita, myöhemmin illalla. Se voi yhdistää meidät, niin ettemme koskaan ole niin läheisiä olleet. Se voi erottaakin. August, sinusta se riippuu, anna Oraan olla täällä. Hän on minulle hyvin läheinen!
LUMIALA (tarttuu hänen hartioihinsa). Pidätkö sinä minua narrinasi?
(Nuoret tulevat salista meluten ja puhuen kaikki yhtaikaa.
Kuuluu huudahduksia: Huh, minä sulan — — Hirvittävän lystiä
— — Täällä saa hengittää!)
AINA. Mikähän siihen on syynä, että täällä Lumialalla tanssituttaa aina niin kauheasti? Kun vaan astuu tuonne saliin, niin heti pitää ruveta hyppimään.
AAPO. Vanhat henget. Tässä talossa on tanssittu puoli sataa vuotta.
AINA. Henget! Hauskoja kavaljeereja.
AAPO. Katsokaa Hannesta, hän näyttää siltä kuin olisi tanssinut hengettärien kanssa.
HANNES. Herra Oras villitsi meidät kaikki.
(Maria on tullut salista ja istuu Annan viereen sohvaan. Oras seisoo tuolin takana etualalla. Lumiala istuu toiselle puolelle huonetta vastapäätä Annaa ja sytyttää sikarin.)
AAPO. Ettekö aio rakentaa uudestaan tätä taloa?