PALVELIJA (oikealta). Suuruspöytä on katettu!
ANNA. Maria, ole hyvä. Meidän pitää vielä… (juttelevat mennessään.)
(Silja jää hiukan jälkeen.)
ORVOKKI (tulee vasemmalta). Joko he menivät? Olen seisonut oven takana ja odottanut, että kaikki poistuisivat. Kuulkaahan, neiti! Oras on tulossa tänne. Minä tahdon välttämättä puhua hänelle kahdenkesken. Menkää tekin, älkää hiiskuko kenellekään, että minä olen täällä. Te kyllä ymmärrätte, miksi minä tahdon puhua Oraalle. Se eilinen juttu täällä teillä… (Puree hammastaan ja likistää nyrkkiään.) Se kirvelee sisuani.
SILJA. Olkaa varovainen. Oras on vaarallinen ihminen.
ORVOKKI (levittää silmänsä). Vai vaarallinen. Kuka tietää vaikka minä olisin vielä vaarallisempi! (Hymyilee.)
(Silja katsoo häneen pitkään ja menee.)
(Orvokki juoksee notkeasti ovelta ovelle ja etsii lymypaikkaa.
Raottaa kylpyhuoneen ovea ja pujahtaa sinne.)
(Oras tulee perin uupuneena ja painautuu tuolille istumaan.
Orvokki juoksee piilopaikastaan ja peittää käsin hänen silmänsä.)
ORVOKKI. Arvaa ken!