ANNA. Itsesi ja minunkin vuokseni. (Ottaa rahalippaan laatikosta ja laskee sen pöydälle.) Susiska odottaa sinun malttuvan. Hän on tehnyt jalon tarjouksen ja selittänyt syynsä. Sinun pitäisi siihen suostua.
ORAS (on ottanut paperin pöydältä ja katsellut sitä). Kauppaa, kauppaa! Äiti, eikö tämä elävästi muistuta teitä eräästä toisesta kaupasta, kun te jätitte minut tuon hyeenan käsiin, myitte ruumiini? Nyt myisitte hänelle minun sieluni. Mikä lienee ruumiin hinta ollut, sielu ei ole kovin kallis.
ANNA. Oras, Oras!
ORAS (ivalla). Ennen muinoin kun sielu pirulle myytiin, siitä sai tynnyrittäin kultaa ja kunniaa kukkurana. Ja piru itse oli sentään paljoa hupaisempi kauppatuttava kuin tuo vankilan komeroissa homehtunut akka. Huonot ajat. Pirutkin kulkevat köyhinä ja kaviottomina, häntä koipien välissä, hameiden alla.
ANNA. Voi, Oras, mitä sinä puhut!
ORAS. Noo, miksette ottanut henkeä minusta, kun kerran palkan saitte? Se ei ollut rehellistä kauppaa. Tässä minä nyt olen ja vaadin teidät tilille, te piruuden pettäjä!
ORVOKKI. Rakas Oras, sinä näytät samanlaiselta kuin aamulla, älä puhu enää!
ORAS. Te näyttelitte minulle katuvaista sieluanne ja pikkupirujenne naamoja (ravistaa paperia kädessään) rahan edestä, rahan edestä! Mainiota! Te kuulutte paholaisen köyhälistöön, sillä teidän epäjumalanne on raha! (Ottaa lippaan pöydältä ja heittää sen lattialle, niin että metallirahaa räiskyy pitkin lattiaa.) - Tuossa on teille rahaa, rahaa! Ole nyt kerrankin rehellinen piru ja usuta verikoirat minun kintereilleni! (Repii paperin palasiksi.) Tuossa on kauppakirja. Minun sieluni on liian tuore teidän haisevien käsienne saastutettavaksi. Nyt ulos, ulos!
SUSKA (tuskissaan Annalle). Voi teitä, rouva, voi minua! Me emme voi mitään. Hänen silmissään palaa hulluus. Me emme voi mitään, emme mitään! (Poistuu.)
ANNA (katsoo kauhistuneena Orasta, mutta rauhoittuu jälleen). Ei, ei, katkeruutesi sokaisee sinut. Etkö sinä ymmärrä, että nyt on pelastettava sinun kunniasi!