LUMIALA. Anna, mitä nyt? Sinähän vapiset. Kuulkaa nyt, nuori mies, mitä täällä on tekeillä?
ORAS (rauhallisemmin). Lopputili.
ANNA. Mitä sinä tarkoitat?
ORAS. Te sanotte herra Lumialalle olevani mielisairas. Se ei ole totta. Tunnen kyllä kummallisia haluja itsessäni, mutta nyt minä tiedän, mistä ne olen saanut ja mitä minun on tekeminen.
ANNA. Sano, mitä sinä aiot?
LUMIALA. Kas niin, Anna, rauhoitu nyt. Te ette saa kiihottaa toisianne. Ettekö näe, että vaimoni on aivan onneton teidän tähtenne? Miksi te täällä pelottelette? Eikö teitä täällä ole kohdeltu paremmin kuin ansaitsettekaan. Kaikki on järjestetty teidän hyväänne varten.
ORAS (ivalla). Saattaa olla. Teillä on täällä teatterikappale valmis, mutta minulle tahdotaan antaa väärä osa. Minähän olen syntynyt demooniksi, mutta nyt tahdotaan minua näyttelemään enkelin osaa. Katsokaa minua tarkkaan. Enkö minä ole aivan luonnollinen riivattu? En tarvitse naamaria ollenkaan.
LUMIALA. Puhutte arvoituksia.
ORAS. En, hän, jota sanon äidikseni, näkee sen kyllä ja tuntee minut niinkuin kukin tuntee oman työnsä.
LUMIALA. Mielettömyyksiä!