ORAS (kuin sattuisi mieleen). Malttakaa. Joku on luvattomasti anastanut kalliin aarteen. Hän on vaarassa tulla ilmi. Silloin hän kätkee sen, turmelee, taikka tekee sen vaaralliseksi, ettei kukaan voisi sitä käyttää, taikka — hän heittää sen hukkaan. Mikä näistä nyt olisi paras keino, ettei varas tulisi ilmi eikä aarre ketään vahingoittaisi?
LUMIALA. Aarre on hävitettävä!
ORAS. Tepä sen sanoitte. Minä olen se aarre. Minulla on kolme ehtoa: vankila, hulluinhuone taikka… (viittaa koskelle ja astuu ovelle.)
ANNA (juoksee hänen eteensä). Oras!
ORAS (kolkosti). Minä sanoin olevan kolme ehtoa. Minulla on tilini ihmisten kanssa tekemättä. Odotan heitä!
LUMIALA (hiljaa Annalle). Minä soitan lääkärille ja poliisille. Minulta kysyttiin äsken juuri, oliko Oras täällä. Kysymyksessä kuuluu olevan eräs varkausjuttu. (Menee.)
ANNA. He tietävät sen. Kaikki on hukassa!
MARIA (tulee perältä). Onko Orvokki täällä?
ANNA. On kyllä. Mitä on tapahtunut?
MARIA. Suskan toverit ovat ilmoittaneet poliisille oikean syyllisen, sanovat katselleensa akkunasta, kuinka kaikki tapahtui. Suska on nyt meillä poliisien kuulusteltavana. Hän raivoo epätoivoisena oikeuden vääryydestä ja julmuudesta. Tietääkö Oras, tietääkö Orvokki tästä? He tulevat kohta tänne.