Sinä jäät nyt kuitenkin yksin. Sinun pitää jäädä lapsemme vuoksi. Se on minun. Minä rakastan sitä sinussa. Ole hellä sille, ole puhdas. Nyt minä ensi kerran sinua rakastan. Minä siirryn pois, kauas pois teistä, mutta rakkauteni säilyy sinussa, lapsessamme. Kiitän sinua, että olit minua lähellä. Nyt on helpompi erota… (Orvokki vaipuu itkien hänen jalkainsa juureen.) Nouse ylös. Älä tee minua heikoksi! (Auttaa häntä ylös ja kääntyy itse akkunaan. Ääniä kuuluu vasemmalta Lumialan huoneesta. Oraan kasvot vääntyvät tuskasta ja hän katsoo ympärilleen kuin apua etsien ja aikeessa paeta.)
He ovat tulleet. Kuulkaa, kuulkaa… Raudat kilisevät! Vankila, vankila! Kurjin luontokappale on minua onnellisempi. Se on vapaa! Oikeus rääkkää kauhulla, eikä kukaan, ei kukaan voi minua auttaa! (Anna on tullut sivuhuoneesta vasemmalta.) Äiti, sinä olet kalpea kuin kuolema. Tunnetko sinä kuinka elämäni raudalla kuristetaan?
ANNA. He eivät saa sinua viedä! Se on väärin, se on julmaa. Minä yksin olen syypää. Minä huudan sen julki…!
(Aikoo mennä sivuhuoneeseen vasemmalle.)
LUMIALA (tullen sieltä estää häntä). Sinä et voi muuttaa oikeutta!
ORAS (on ollut yhä epätoivoisessa mielialassa). Miksi isäni kielsi minut ennen syntymääni? Miksi äitini kirosi elottomana, turvatonna turmeli oman elämänsä jatkajan? Sivistys minua armahtaa, kapaloitsee kahleilla, turvaa itsensä! Pois, pois pimeään omat piilomat. Katso kuinka siellä irvistää hulluus, tylsyys, viha, ja raivo. Menehdy, tukehdu pimeässä. Ulkona on ihana päivä, ilo ja elämä. Muutu eläimeksi, mitä sinusta sivistyksen piilomasta! (Salapoliisi tulee vasemmalta käsiraudat kädessä.) Kuristakaa oma lapsenne, sitokaa, lyökää, kiduttakaa, käärikää rautakapaloihin! (Ottaa käsiraudat salapoliisilta.) Äiti, nämä ovat sinun kapaloitasi!
(Heittää raudat raivoissaan Annan eteen ja juoksee ulos. Poliisit, tullen sivuhuoneesta, rientävät häntä tavoittamaan ja Lumiala seuraa heitä ulos.)
ORVOKKI (juoksee portaille). Hän kääntyy sillalle!
ANNA. Sillalle! (Juoksee ovelle ja parkaisee).
ORVOKKI. Nyt hän nousee kaarelle. Katsokaa, hän astuu nopeasti kädet levällään. Nyt hän seisoo ylhäällä, katsoo tänne… Oras, Oras…! (Parkaisee peittäen kasvonsa. Hiljaisuus).