Sitte sir Archie tuli Elsan luokse huoneeseen ja rupesi hänelle puhelemaan kodistaan.
Ja Elsa istui ääneti, kuunnellen sir Archien pitkää ja kaunista puhetta. Hän oli onnellinen joka sanasta mitä sir Archielta kuuli.
Vaan kun sir Archie nousi lähteäkseen pois, niin hän pyysi saada suudella Elsaa.
Silloin Elsa kielsi sen ja lähti ovelle pakoon, mutta sir Archie asettui eteen ja yritti suudella väkisin.
Mutta samassa mökin ovi aukeni ja emäntä tuli hyvin kiireesti sisään.
Silloin sir Archie väistyi Elsan luota. Hän ojensi hänelle vaan kätensä hyvästiksi ja riensi pois.
Vaan Torarinin äiti sanoi Elsalle: »Oikein teit, kun lähetit minua noutamaan. Ei nuoren neidon ole hyvä olla kahden kesken sellaisen miehen kuin sir Archien kanssa. Kyllähän tiedät, Elsa, että palkkasoturit ovat armotonta väkeä, eikä niillä ole Jumalasta tietoa.»
»Minäkö olisin lähettänyt teitä kutsumaan?» Elsa sanoi ihmeissään.
»Niin», vastasi emäntä, »seisoin juuri laiturilla työssä, kun ihan ventovieras neitonen tuli tuomaan terveisiä, että sinä kaipasit minua kotiin.»
»Minkänäköinen neito se oli?» Elsa sanoi.