»Mitä se on, sir Archie?» Elsa kysyi. »Onko teillä kipuja kädessänne?»
Silloin sir Archie kääntyi hirmustuneen näköisenä häneen päin ja sanoi: »Näetkö tuota hiusta, Elsa, joka kiertyy käteni ympäri? Näetkö tuota vaaleata hiuskutria?»
Kun hän rupesi siitä puhumaan, ei neitonen nähnyt, mutta lopulta hän jo näki hienon, vaalean hiuskiehkuran solmeutuvan sir Archien käden ympäri.
Ja Elsa neiti kavahti säikähtyneenä ylös ja huusi: »Sir Archie, kenen se on se hius joka on kätenne ympärillä?»
Sir Archie katsahti häneen neuvottomana. »Sen kyllä tunnen, Elsa neiti, että se on oikea hius. Se tuntuu lahealta ja vilposelta ihoa vasten. Mutta mistä se on tullut?»
Neitonen katsoi käteen oudosti tuijottavin silmin.
»Juuri tuollalailla kasvinsisareni tukka kiertyi sen miehen käteen, joka hänet surmasi.»
Silloin sir Archie väkinäisesti naurahti, mutta vetäsi äkkiä kätensä pois.
»Kas, Elsa», hän sanoi, »me molemmat säikymme yhtä herkästi kuin pikkulapset. Nyt se on poissa. Se ei ollutkaan muuta kuin ikkunasta eksynyt auringonsäde.»
Mutta Elsa neiti hyrähti katkeraan itkuun ja sanoi: »Nyt olen taas makaavinani uunilla ja kuulevinäni murhamiesten tekevän työtään. Voi voi, minä toivoin viimeiseen asti, etteivät he löytäisi rakasta kasvinsisartani, mutta silloin yksi heistä tuli ja veti hänet uunilta alas, ja kun hän koetti paeta, niin mies kiersi hänen tukkansa kätensä ympärille ja pidätti häntä. Vaan hän makasi polvillaan miehen edessä ja sanoi: 'Katso minun nuoruuttani! Anna minun jäädä eloon, jotta vielä ehtisin oppia, mitä varten olen maailmaan tullut. En ole sinulle tehnyt mitään pahaa, miksi sinä siis tahdot minut surmata? Miksi sinä kiellät minun elämästä?’ Ja mies ei kuunnellut häntä, vaan surmasi hänet.»