Ihan lähelle tultua hän viimein näki joukon etunenässä kaksi pappia, liperit ja kauhtanat yllään. Toinen oli nuori, vaan toinen hyvin vanha. Näiden jälessä tuli muutamia ukkoja, joilla oli ruumispaarit kannettavanaan, ja kaikkein viimeisenä vanhan vanha eukko, kahden naispalvelijan taluttamana.
He seisahtivat jäälle aluksen viereen, ja vanhempi pappi sanoi laivurille:
»Lähdimme noutamaan täältä kuollutta nuorta neitoa. Nuo murhamiehet ovat tunnustaneet, että hän uhrasi henkensä estääkseen heitä pääsemästä pakoon, ja nyt me tulimme häntä noutamaan, saadaksemme haudata hänet omaistensa joukkoon niin arvokkaasti kuin hän ansaitseekin.»
Silloin Elsa löytyi ja vietiin alas jäälle. Hänet laskettiin vanhusten tuomille paareille, ja vanha pappi kiitti laivuria ja lähti taas joukkonsa etupäässä kulkemaan maata kohti.
Mutta heidän pois kääntyessään laivuri ihmeekseen näki paarien vieressä nuoren neidon, jota hän ei ennen ollut huomannut ja joka vähä väliä kumartui vainajan yli ja hyväili häntä hellästi.
Mutta sitä mukaa kuin ruumissaatto eteni, saivat myrsky ja aallot jalansijaa ja murtivat jään auki sen askelten jälissä. Niin että tuskin se oli ennättänyt peittyä niemen taakse, kun jää jo oli pirstaleina ja suuri kaljaasi pääsi vapaana purjehtimaan meren ulapoille.