Kun hän sanoi tämän, hypähti don Antonio seisaalleen. Kädet riippuivat jäykkinä pitkin ruumista ja hiukset nousivat pystyyn. Hän joutui sanomattoman kauhun valtaan. "Vanha kärsimyshistoria", huusi hän, "Vanha kärsimyshistoria!"
Sillä Vanha kärsimyshistoria on mysterio, jota aikoinaan näyteltiin kautta koko Sisilian. Se tunki syrjään kaikki muut oratoriot ja mysteriot ja sitä esitettiin joka vuosi joka kaupungissa parin vuosisadan aikana. Vuoden suurin päivä oli se, jolloin Vanha kärsimyshistoria esitettiin. Mutta nyt sitä ei enää näytellä. Nyt se elää vain kansan muistossa kuin satu.
Muinoin sitä näyteltiin kyllä nukketeatterissakin. Mutta nyt on ruvettu pitämään sitä jo liian kuluneena ja vanhanaikaisena. Sitä on tuskin näytelty kolmeenkymmeneen vuoteen.
Don Antonio alkoi kiljua ja huutaa donna Emilialle, että tämä tuli kiusaamaan häntä mielettömyyksillä. Hän vastusti donna Emiliaa kuin pahaa henkeä, joka koetti saada hänet valtoihinsa. Tämä oli hämmästyttävää, sydäntäviiltävää, sanoi hän. Mistä hän oli saattanutkaan saada sellaisen sanan korviinsa? Mutta donna Emilia seisoi tyynenä ja antoi hänen riehua. Hän sanoi vain, että se mitä hän oli kuullut, oli Jumalan tahto.
Don Antoniokin rupesi pian talttumaan. Tuo suuri ajatus valtasi hänet vähitellen. Ei mitään oltu Sisiliassa niin paljon rakastettu ja näytelty. Ja asuihan yhäti samaa kansaa tällä jalolla saarella. Rakastivathan he samaa maata, samoja vuoria ja samaa taivasta, joita heidän esi-isänsäkin olivat rakastaneet? Mikseivät he voisi rakastaa Vanhaa kärsimyshistoriaakin?
Hän taisteli vastaan, niin kauan kuin jaksoi. Hän sanoi donna Emilialle, että se kävisi liian kalliiksi. Mistä hän saisi pitkätukkaiset ja parrakkaat apostolit? Hänellä ei ollut ehtoolliseen sopivaa pöytää, hänellä ei ollut sellaista koneistoa, joka tarvittiin kulkuetta ja ristinkantamista varten.
Mutta donna Emilia huomasi, että hän antaisi perään, ja ennen iltaa hän lähti kuin lähtikin Fra Felicen luo ja lupasi tälle uudestaan panna yhden illan tulot pienen kuvan kollehtilaatikkoon, jos tämä keino osoittautui oivaksi.
Fra Felice kertoi lupauksesta donna Mikaelalle ja tämä iloitsi ja samalla kertaa pelkäsi, kuinka kaikki päättyisi.
Ympäri kaupungin levisi tieto, että don Antonio aikoi esittää Vanhan kärsimyshistorian, ja hänelle naurettiin. Don Antonio oli menettänyt järkensä.
Olisi kyllä kernaasti katseltu Vanhaa kärsimyshistoriaa, jos olisi saatu nähdä se sellaisena kuin se ennen aikaan näyteltiin. Olisi kernaasti nähty esitettävän sitä niinkuin Acissa, jossa kaupungin ylimykset olivat kuninkaina ja palkkasotureina ja käsityöläiset hoitivat juutalaisten ja apostolien asiat, ja jolloin vanhasta testamentista oli lisätty niin monta kohtausta, että näytelmä kesti koko päivän.