Hän sulki silmänsä ja lepäsi hetken, sitten hän sanoi:
"Tahdon antaa sen kaikille ihmisille, donna Elisa."
Hän sai uusia voimia siitä ajatuksesta, hänen poskillaan näkyi taas heikko puna, ja hän kohosi kyynärpäänsä varaan.
"Katsokaa tätä, donna Elisa!" sanoi hän pistäen kätensä kaavun sisään ja vetäen esille sinetöidyn kirjekuoren, jonka ojensi hänelle.
"Menkää viemään tämä sindacolle, Diamanten sindacolle."
"Tässä, donna Elisa", sanoi Fra Felice, "tässä ovat ne viisi numeroa, jotka ensi lauantaina voittavat. Ne on minulle ilmoitettu ja minä olen pannut ne paperille. Ja sindaco saa ottaa nämä numerot ja naulauttaa ne roomalaiselle portille, missä kaikki tärkeä kuulutetaan. Ja hänen pitää ilmoittaa kansalle, että tämä on minun testamenttini. Tämän minä lahjoitan kaikille ihmisille. Viisi voittavaa numeroa, koko viisiryhmä, donna Elisa!"
Donna Elisa otti kirjekuoren ja lupasi antaa sen sindacolle. Eihän hän voinut muutakaan tehdä, sillä Fra Felice-paralla ei ollut enää monta hetkeä elettävänään.
"Kunhan nyt tulee lauantai", sanoi Fra Felice, "silloin monet ajattelevat Fra Feliceä. — 'Pettääköhän vanha Fra Felice meidät?' kyselevät he itseltään. 'Voisikohan olla mahdollista, että voitamme koko viisikon?'
"Lauantai-iltana arvotaan Catanian raatihuoneen balkonilla, donna Elisa. Silloin he kantavat esille arpajaispyörän ja pöydän, ja arpajaisherrat tulevat ja se pieni, kaunis lastenkodin lapsi. Ja numero toisensa perästä lasketaan onnenpyörään, kunnes ne kaikki sata ovat siellä!
"Mutta väkijoukko seisoo alhaalla vavisten odotuksesta, niinkuin meri vapisee myrskytuulessa.