"Kaikki diamantelaiset ovat siellä ja ne seisovat aivan kalpeina eivätkä oikein uskalla katsoa toisiaan kasvoihin. Ennen he ovat uskoneet, mutta nyt eivät. Nyt he ajattelevat, että vanha Fra Felice on pettänyt heidät. Kukaan ei uskalla toivoa pikkuistakaan.
"Silloin vedetään ensimäinen numero, ja se on se oikea.
"Oi, donna Elisa, he hämmästyvät niin, että osaavat tuskin riemuita. Sillä he odottivat kaikki, että he pettyisivät. Kun toinen numero vedetään, tulee haudanhiljaisuus. Sitten vedetään kolmas. Arpajaisherrat ihmettelevät, kun kaikki on niin hiljaista. 'Tänään ne eivät voita mitään', sanovat he. 'Tänään saa valtio suuren voiton'. Vedetään sitten neljäs numero. Lastenkodin lapsi vetää kierretyn paperin pyörästä, merkitsijä avaa sen ja näyttää numeron. Alhaalla kansan joukossa tuntuu melkein kaamealta, ei uskalleta hiiskua sanaakaan sellaisessa onnessa. Vedetään viimeinen numero. Donna Elisa, ne huutavat, ne kirkuvat, ne heittäytyvät toistensa syliin, ne nyyhkyttävät. Ne ovat rikkaita. Koko Diamante on rikas".
Donna Elisa oli pitänyt käsivarttaan Fra Felicen pään alla ja tukenut häntä, sillaikaa kun hän oli läähättäen puhunut tämän kaiken. Nyt painui pää äkkiä raskaana alas. Vanha Fra Felice oli kuollut.
* * * * *
Donna Elisan ollessa vanhan Fra Felicen luona, olivat monet Diamanten ihmiset ruvenneet huolehtimaan sokeitten puolesta. Eivät juuri miehet, useimmat miehet olivat työssä vainioilla, vaan naiset. Ne olivat tulleet suurissa joukoin Santa Luciaan lohduttamaan sokeita, ja viimein, kun sinne oli kokoontunut noin nelisensataa naista, oli heidän päähänsä pälkähtänyt mennä puhuttelemaan sindacoa.
He olivat kulkeneet torille ja huutaneet sindacoa. Hän oli tullut raatihuoneen balkonille, ja he olivat rukoilleet sokeitten puolesta. Sindaco oli ystävällinen ja kaunis mies. Hän oli vastannut heille hyväntahtoisesti, mutta ei ollut tahtonut taipua. Hän ei voinut peruuttaa sitä, minkä kaupunginneuvosto oli päättänyt.
Mutta naiset olivat päättäneet, että se piti peruutettaman, ja he jäivät torille. Sindaco meni takaisin raatihuoneeseen, mutta he seisoivat vain torilla huutaen ja rukoillen. He eivät luvanneet poistua, ennenkuin hän oli myöntynyt.
Tällä välin saapui donna Elisa, aikoen antaa sindacolle Fra Felicen testamentin. Hän oli syvästi murheissaan kaikesta kurjuudesta, mutta samalla hän tunsi jonkullaista katkeraa tyydytystä siitä, ettei hän ollut saanut apua Kristuslapselta. Hän olikin aina arvellut, etteivät pyhimykset tahtoneet auttaa donna Mikaelaa.
Olipa se totisesti kaunis lahja, minkä hän oli saanut San Pasqualen kirkossa! Paitsi sitä, ettei se kyennyt auttamaan köyhiä, saattoi se vielä viedä turmioon koko kaupungin. Nyt menisi kaikki se, mitä ihmisillä vielä oli, arpojenmyyjälle. Siitä tulisi vain yhtämittaista lainaamista ja panttaamista.