Heti paikalla he alkoivat huutaa: "Numerot, numerot!"
Sindaco viittasi heitä vaikenemaan.
"Ajatelkaa", sanoi hän, "että Fra Felicen oli mahdotonta tietää, mitkä numerot ensi lauantaina vedettäisiin.
"Jos näihin numeroihin luotatte, voitte kaikki hävitä. Eikä meillä ole varaa tulla vielä köyhemmäksi kuin mitä jo olemme täällä Diamantessa. Pyydän teiltä senvuoksi, että annatte minun hävittää testamentin, niin ettei kukaan saa sitä nähdä."
"Numerot", huusivat naiset, "numerot esiin!" "Jos saan hävittää testamentin, lupaan teille", sanoi sindaco, "että sokeat saavat takaisin kirkkonsa.".
Torilla vallitsi hiljaisuus. Donna Elisa nousi oikeussalissa tuoliltaan ja tarttui molemmin käsin sen selkänojaan.
"Saatte valita kirkon tai numerot", sanoi sindaco. "Taivaan Jumala", huokasi donna Elisa, "hänhän on itse paha henki kiusaamaan köyhää kansaa tällä lailla".
"Olemme ennenkin olleet köyhiä", huusi nyt muuan nainen, "voimme olla köyhiä edelleenkin".
"Emme valitse Barrabasta Kristuksen sijasta", huusi toinen.
Sindaco otti tulitikkulaatikon taskustaan, raapaisi tulen ja vei sen hitaasti testamenttia kohti.