Aina sitä myöten kun säe toisensa, jälkeen sanottiin, hyväksyttiin se tai hyljättiin. Sokeat arvostelivat hyvin ankarasti.
Mutta seuraavana päivänä, he lähtivät vaeltamaan kautta Etnan ja lauloivat rautatietä kansan sydämeen.
* * * * *
Kun Fra Felicen testamentin ihme oli tapahtunut, alkoivat ihmiset antaa lahjoja rautatietä varten. Donna Mikaela oli pian koonnut noin sata liiraa. Silloin matkustivat donna Mikaela ja donna Elisa Messinaan katsomaan höyryraitiotietä, joka kulkee Messinan ja Pharon välillä. Heillä ei ollut suuria ajatuksia. He tyytyisivät höyryraitiotiehen.
"Mitä varten rautatien pitää olla niin kallis?" sanoi donna Elisa. "Sehän on niinkuin tavallinenkin tie, vaikka siihen pannaan sitten kaksi rautakiskoa. Mutta insinörit ja hienot herrat tekevät tien niin kalliiksi. Älä välitä insinöreistä, Mikaela! Anna meidän kunnon tientekijöittemme, Giovannin ja Carmelon, rakentaa rautatiesi!"
He tutkivat tarkkaan Pharoon vievän höyryraitiotien ja toivat kaiken mahdollisen tiedon tullessaan. He mittasivat, kuinka pitkä oli kiskojen väli, ja donna Mikaela piirusti paperipalalle, kuinka raiteet asemilla kulkivat ristiin rastiin. Se ei ollut niin vaikeaa. He olivat varmoja siitä, että selviytyisivät itsekseen.
Tänään tuntui siltä, ettei ollut mitään esteitä. Eihän ollut vaikeampaa rakentaa asemataloa kuin tavallistakaan taloa, sanoivat, he. Eikä sitäpaitsi tarvittaisikaan enempää kuin pari asemataloa. Pieni koju riitti useimpiin pysähdyspaikkoihin.
Kun he vain voisivat olla muodostamatta yhtiötä, ottamatta palvelukseensa hienoja herroja ja tekemättä sellaista, mikä maksaa rahaa, saataisiin rautatie kyllä pystyyn. Ei se tulisi niin kalliiksi. Maan he kyllä saisivat ilmaiseksi. Korkeat herrat, joitten omaa oli maa Etnalla, ymmärtäisivät kyllä, kuinka suuren hyödyn he voisivat saada rautatiestä ja antaisivat sen vapaasti kulkea alueittensa läpi. He eivät pitäneet tarpeellisena radan viitoittamista edeltäkäsin. He alkaisivat Diamantesta ja rakentaisivat vähitellen Cataniaan saakka. Piti vain alkaa ja sitten lisätä joka päivä pieni pala. Eihän se ollut niin vaikeata.
Tämän matkan jälkeen he ryhtyivät rakentamaan tietä omin päin. Don Ferrante ei ollut jättänyt donna Mikaelalle suurta perintöä, mutta onneksi oli hänelle kuulunut suuri ala laavan peittämää autiomaata Etnan rinteellä. Tänne alkoivat Giovanni ja Carmelo raivata tilaa uudelle rautatielle.
Kun yritys alkoi, oli rautatienrakentajilla vain sata liiraa. Mutta testamentille tapahtunut ihme oli täyttänyt heidät pyhällä mielettömyydellä.