Hän jyskyttäisi ovea, hän raapisi länsillään seinien muurisavea, hän koettaisi purra poikki ikkunan ristikkoa.
Kun he viimein löytäisivät hänet, makaisi hän kuolleena lattialla, ja kaikkialla näkyisi merkkejä siitä, kuinka hän oli koettanut päästä pois.
Miksei Gandolfo tullut? Nyt hän oli täällä ollut ainakin neljänneksen, puoli tuntia. Miksei hän tullut?
Hän uskoi varmasti olleensa telkien takana kokonaisen tunnin, kun
Gandolfo tuli. Missä hän oli viipynyt niin kauan?
Hän ei ollut viipynyt ensinkään. Hän oli vain ollut poissa viisi minuuttia.
"Herra Jumala, tältä tuntui siis istua vangittuna, tällaista oli Gaetanon elämä!" Hän hyrskähti itkuun, kun taas näki yllään aukean taivaan.
Kun he hetken kuluttua seisoivat avonaisella parvekkeella, näytti Gandolfo hänelle paria ikkunaa, joissa oli luukut ja vihreät auringonvarjostimet.
"Asuuko tuolla joku?" kysyi donna Mikaela. "Asuu, donna Mikaela."
Gandolfo kertoi, että siellä asui muuan mies, joka ei koskaan lähtenyt ulos muuta kuin yöllä, mies, joka ei koskaan puhutellut ketään.
"Onko hän hullu?" kysyi donna Mikaela.