"Lähde mukaan avaamaan minulle kirkkosi."
Kaikki, jotka kuulevat donna Elisan sanovan tätä, ymmärtävät, että hän on menossa San Pasqualen Kristuslapsen luo rukoilemaan Gaetanon puolesta. He nousevat pystyyn ja tahtovat seurata häntä.
Donna Elisaa liikuttaa tämä osanottavaisuus. Hänen sydämensä avautuu kokonaan.
"Minä kerron teille jotain", sanoo hän, ja hänen äänensä vapisee kovasti. "Olen nähnyt unen. En käsitä, kuinka voi sattua, että nukahdin tänä yönä. Mutta kun istuin sängyn vieressä ja olin suurimmassa tuskassa, nukahdin. Ja tuskin olin uneen vaipunut, kun näin edessäni Kristuslapsen kruunussa ja kultakengissä, sellaisena kuin se seisoo tuolla San Pasqualen kirkossa. Ja se sanoi minulle näin: 'Ota miniäksesi se vaimoraukka, joka minun kirkossani nyt polvillaan rukoilee, niin Gaetano paranee'. Se ennätti vain sanoa tämän, kun heräsin, ja avatessani silmät, olin näkevinäni Kristuslapsen katoavan seinän läpi. Ja nyt minun täytyy mennä sinne katsomaan, onko siellä ketään.
"Mutta nyt kuulette kaikki lupaukseni, että jos siellä San Pasqualen kirkossa on joku nainen, minä teen niinkuin kuva on käskenyt. Vaikka se olisi köyhin kulkurityttö, otan minä hänet hoitooni ja teen hänet miniäkseni."
Kun donna Elisa on tämän sanonut, lähtee hän ja kaikki ne, jotka ovat odottaneet kadulla, San Pasqualen kirkkoon. Kaikki nuo köyhät ihmiset värisevät odotuksesta. Ne voivat tuskin olla hyökkäämättä donna Elisan edelle katsomaan, onko kirkossa ketään.
Entä, jos siellä onkin joku mustalaistyttö, joka on tullut yöksi suojaa hakemaan! Kukapa muu voisi yöllä olla kirkossa kuin joku köyhä, koditon raukka? Kauhean lupauksen on donna Elisa tehnyt.
Viimein he ovat saapuneet Porta Etnealle, ja sitten käy kulku nopeasti, nopeasti alas mäkeä. Mutta, taivas varjelkoon, totisesti on kirkonovi auki! Siellä on siis varmasti joku.
Lyhty tärisee donna Elisan kädessä. Gandolfo tahtoo ottaa sen, mutta hän ei anna. "Jumalan nimeen, Jumalan nimeen", mutisee hän astuessaan kirkkoon.
Ihmiset tunkeutuvat hänen perässään. Ne ovat vähällä ovessa pusertaa toisensa kuoliaaksi, mutta jännitys pidättää kaikki äänettöminä. Ei kukaan virka sanaakaan. Kaikki katsovat pääalttariin päin. Onko siellä ketään? Onko siellä ketään? Pieni, kuvan yläpuolella riippuva lamppu valaisee kurjan heikosti.