Donna Elisa ei kuule häntä, hän jatkaa valitustaan. "Mitä minä nyt teen, mitä minä nyt teen?"
"Mutta tee miniäksesi se vaimo-raukka, joka täällä polvillaan rukoili, donna Elisa!"
Donna Elisa nostaa silmänsä. Minkälaiset kasvot ovatkaan hänen edessään! Niin hurmaavat, niin viehättävät, niin hymyilevät!
Mutta hän saa nähdä ne vain hetkisen. Donna Mikaela kätkee ne kohta donna Elisan vanhaan, mustaan leninkiin.
Donna Mikaela ja donna Elisa kulkevat yhdessä kaupunkiin. Katu tekee mutkan, niin etteivät he voi nähdä donna Elisan taloa, ennenkuin ovat aivan lähellä. Kun se viimeinkin tulee näkyville, huomaavat he, että puodin ikkunat ovat valaistut. Neljä suurta vahakynttilää seisoo palamassa riippuvien rukousnauhojen välissä.
Molemmat naiset puristavat toistensa kättä. "Hän elää", kuiskaa toinen toiselle. "Hän elää."
"Et saa puhua hänelle siitä, mitä kuva käski sinun tekemään", sanoo donna Mikaela donna Elisalle.
Puodin edustalla he syleilevät toisiaan ja menevät kumpikin kotiinsa.
Hetken kuluttua Gaetano tulee puodin portaille.
Hän seisoo tuokion hiljaa ja vetää sisäänsä raikasta yöilmaa. Silloin hän näkee, kuinka tummassa palatsissa kadun toisella puolen syttyy tulia.