Gaetano hengittää kiivaasti ja läähättäen. Häntä näyttää melkein peloittavan mennä kauemmaksi. Äkkiä hän hyökkää eteenpäin kuin se, joka kulkee väistämätöntä onnettomuutta kohti. Kesäpalatsin ovi on lukitsematta, hän harppaa kaksi porrasta kerrallaan ja sysää koputtamatta musiikkisalin oven auki.
Sillä välin donna Mikaela on miettinyt, tuleeko Gaetano nyt yöllä vaiko vasta aamulla. Äkkiä hän kuulee hänen askeleittensa kaikuvan käytävässä. Kauhu valtaa hänet. Minkälainen Gaetano nyt on? Donna Mikaela on niin uskomattoman paljon ikävöinyt häntä. Onko Gaetano nyt tosiaankin sellainen, että koko tämä kaipaus vaimenee?
Ja eikö enää mitään muureja nouse heidän välilleen? Voivatkohan he nyt kerrankin sanoa toisilleen kaikki? Puhuvatko he rakkaudesta eikä sosialismista?
Kun Gaetano avaa oven, koettaa donna Mikaela mennä häntä vastaan, mutta ei voi. Koko hänen ruumiinsa vapisee. Hän istuutuu ja peittää silmät käsillään.
Hän odottaa, että Gaetano sulkisi hänet syliinsä ja suutelisi häntä, mutta sitä hän tietystikään ei tee. Gaetano ei ole tottunut tekemään sitä, mitä hänen odotetaan tekevän.
Kohta kun hän oli jaksanut pysyä pystyssä, oli hän pannut vaatteet päälleen ja lähtenyt donna Mikaelan luo. Oikeastaan hän nyt tullessaan aivan kuohuu ilosta. Hän olisi toivonut, että donna Mikaelakin olisi ottanut asian iloiselta kannalta. Gaetano ei tahdo tulla liikutetuksi. Hänhän oli pyörtynyt aamupäivällä. Eihän hän kestänyt mitään.
Hän seisoo hiljaa donna Mikaelan vieressä, kunnes tämä taas on tyyntynyt. "Teillä on heikot hermot", sanoo hän. Siinä on tosiaankin kaikki, mitä hän sanoo.
Donna Mikaela ja donna Elisa ja kaikki ihmiset ovat varmoja siitä, että hän on tullut sulkemaan donna Mikaelan syliinsä ja sanomaan, että hän rakastaa häntä. Mutta juuri siksi se on Gaetanosta mahdotonta. Muutamat ihmiset ovat ilkeitä. Heidän luonteensa on sellainen, että he aina jättävät tekemättä juuri sen, mikä heidän pitäisi tehdä.
Gaetano alkaa kertoa hänelle matkastaan. Hän ei puhu sanaakaan sosialismista. Hän puhuu pikajunista ja konduktöreistä ja omituisista matkatovereista.
Donna Mikaela istuu paikoillaan häneen katsellen. Hänen silmänsä kerjäävät ja kerjäävät yhä innokkaammin. Gaetano tuntuu olevan iloinen ja onnellinen nähdessään hänet. Mutta miksei hän saata sanoa sitä, mitä hän on tullut sanomaan.