Heidän välinsä ei varmastikaan tarvinnut olla samallainen kuin tavallisten rakastuneitten. Olihan tuo mies antanut hänen elämälleen kaiken arvon monen vuoden aikana. Puhuipa hän nyt rakkaudesta tai ei, se oli yhdentekevää. Donna Mikaela tahtoi kumminkin sanoa Gaetanolle, mitä tämä oli hänelle ollut.
Ja nyt, juuri nyt. Täytyy pitää kiinni hetkistä, kun on kysymyksessä
Gaetano. Donna Mikaela ei uskalla päästää häntä menemään.
"Ette saa lähteä vielä", sanoo hän. "Minulla on jotain sanottavaa teille."
Hän nostaa Gaetanolle tuolin, istuutuu itse vähän hänen taakseen.
Gaetanon silmät ovat kovin iloiset tänään. Ne häiritsevät häntä.
Sitten hän alkaa puhua. Hän levittää Gaetanon eteen elämänsä suuret, salaiset aarteet. Kaikki nämä sanat on Gaetano sanonut hänelle ja saanut hänet uneksimaan kaikki nämä unet. Hän ei ollut päästänyt mitään unohtumaan. Hän oli koonnut ja säästänyt ne. Siinä oli ollutkin koko hänen köyhän elämänsä rikkaus.
Alussa hän puhuu nopeasti kuin ulkoläksyä lukien. Häntä peloittaa Gaetano. Hän ei tiedä, pitääkö tämä siitä, että hän puhuu. Sitten hän uskaltaa katsahtaa häneen. Gaetano on nyt totinen eikä enää yhtään ilkeä. Hän istuu hiljaa ja kuuntelee, ikäänkuin tahtoisi painaa mieleensä jokaisen tavun. Äsken olivat hänen kasvonsa sairaaloiset ja harmaankalpeat, mutta äkkiä on kaikki muuttunut. Nyt ne alkavat loistaa kuin kirkastetun kasvot.
Donna Mikaela kertoo kertomistaan. Gaetanon ilmeestä hän näkee olevansa itsekin nyt kaunis. Ja täytyyhän hänen nyt ollakin kaunis! Saahan hän viimeinkin sanoa Gaetanolle kaikki. Hän saa sanoa, kuinka rakkaus häneen syttyi ja kuinka se sitten on aina hänessä elänyt. Viimeinkin hän saa sanoa, kuinka Gaetano on ollut hänelle kaikki kaikessa.
Sanat eivät voi sitä ilmaista kylliksi. Hän tarttuu Gaetanon käteen ja suutelee sitä.
Gaetano sallii sen tapahtua. Hän ei liikahdakaan. Väri hänen
kasvoissaan ei tummene, mutta se käy heleämmäksi, läpinäkyvämmäksi.
Donna Mikaelan mieleen muistuu, kuinka Gandolfo oli sanonut, että
Gaetanon kasvot tulivat niin valkeiksi, että ne loistivat.
Gaetano ei keskeytä donna Mikaelaa. Tämä kertoo rautatiestä, puhuu ihmeistä, joita tapahtui toinen toisensa perään. Gaetano katsoo välistä häneen säteilevin silmin. Hän ei lainkaan tee pilkkaa donna Mikaelasta.