Hän ei koskaan saanut pois mielestään sitä kurjuutta, joka vallitsi kaivoksissa, varsinkin hänen täytyi ajatella lapsia, jotka kantoivat malmin maanpinnalle. "Nuo pikku vaunut" oli heillä nimenä. Se sana pyöri aina hänen mielessään. Raukat, raukat nuo pikku vaunut, nuo pikku kaivosvaunut!
Aamuisin ne saapuivat ja seurasivat kukin isäntäänsä kaivokseen. Kun tämä oli hakannut tarpeeksi malmia, nosti hän kaivosvaunun hartioille malmikorin, ja sitten alkoi nousu. Matkalla niitä yhtyi useampia, niin että lopulta syntyi pitkä jono. Ja ne alkoivat laulaa:
"Tuskin ja vaivoin yks' kerta on mennyt.
Yhdeksäntoista kun jaksaisi ken nyt."
Kun he viimein pääsivät päivän valoon, tyhjensivät he malmikorinsa ja viskautuivat maahan levähtämään hetkiseksi. Useimmat hoipertelivat rikkipitoisten vesilätäkköjen äärelle, joita oli kaivoksen suuaukon ympärillä, ja joivat löyhkävää vettä.
Mutta pian niiden täytyi lähteä taas takaisin ja ne keräytyivät kaivoksen suulle. Laskeutuessaan huusivat ne: "Herra ja Jumala, armahda, armahda, armahda!"
Joka matkalta, minkä nuo pikku vaunut tekivät, kävi niiden laulu yhä surkeammaksi. Ne huokailivat ja itkivät madellessaan eteenpäin kaivospolkua.
Nuo pienet vaunut uivat hiessä, malmikorit söivät haavoja heidän hartioihinsa. Ylös ja alas kulkiessaan he lauloivat:
"Seitsemän jäljellä ompi.
Kuolema ois helpompi!"
Koko lapsuutensa ajan Margherita Cornado oli sydämessään surkutellut näitä pienokais-parkoja. Ja juuri senvuoksi, että hän aina ajatteli heidän onnettomuuttaan, luultiin, että hänestä tulisi pyhimys.
Eikä hän unhoittanut heitä suuremmaksikaan tultuaan. Kohta kun hän oli päässyt täysikasvaneeksi, lähti hän Grotteen, jossa useimmat kaivokset olivat, ja kun nuo pikku vaunut tulivat päivänvaloon, tarjosi hän heille kaivoksen suulla raikasta, puhdasta vettä. Hän kuivasi hien heidän kasvoiltaan ja hoiteli haavoja heidän hartioissaan. Paljoa hän ei heidän hyväkseen voinut tehdä, mutta pian tuntui noista pikku vaunuista, etteivät he voisi kestää työssä sitä päivää, jona Margherita Cornado ei tulisi heitä hoivaamaan.