"Kruunu myöskin", sanoi pater Gondo. Ja se tuotiin hänelle.
Hän painoi kruunun kuvan päähän ja kulki sen kivikatoksen alle, joka suojeli San Pasqualen kuvaa. Hän kuiskasi sanasen parille pyhiinvaeltajalle ja nämä kiirehtivät pois. Pian he palasivat tuoden sylissään oksia ja halkoja. Ne he laskivat pater Gondon jalkoihin ja sytyttivät tuleen.
Kaikki, jotka olivat olleet kirkossa, olivat tunkeutuneet ulos. He seisoivat kirkon edustalla, yhä vain masentuneina ja tahdottomina. He näkivät, että munkki aikoi polttaa heidän rakkaan, ihmeitätekevän kuvansa, eivätkä he ryhtyneet vastarintaan. He eivät itsekään tienneet, mikseivät he koettaneet pelastaa kuvaa.
Mutta kun pater Gondo näki tulen syttyvän ja tiesi että kuva nyt oli kokonaan hänen vallassaan, oikaisi hän itsensä ja hänen silmänsä salamoivat.
"Lapsi-raukat", sanoi hän lempeästi ja kääntyi diamantelaisten puoleen. "Hirmuinen on se vieras, jota olette luonanne pitäneet. Mutta kuinka on mahdollista, ettette ole ennen huomanneet, kuka hän on?
"Mitä pitää minun teistä uskoa?" jatkoi hän ankarammin. "Te sanotte itse, että kuva on antanut kaiken, mitä olette rukoilleet. Ei ole siis Diamantessa ketään, joka näinä vuosina olisi rukoillut syntien anteeksiantamusta ja sielulleen rauhaa.
"Voiko sellainen olla mahdollista? Diamanten kansalla ei ole ollut muuta rukoiltavaa kuin arpajaisnumeroita ja hyviä vuosia ja jokapäiväistä leipää ja terveyttä ja rahoja. Ei mitään muuta se ole anonut kuin tämän maailman hyvyyttä. Ei ainoankaan ole tarvinnut rukoilla osakseen taivaallista armoa.
"Niinkö tosiaankin? Ei, sehän on mahdotonta", sanoi pater Gondo iloisesti, aivan kuin toivo olisi hänet äkkiä täyttänyt. "Minä itse olen erehtynyt. Diamanten kansa on ymmärtänyt, etten heittäisi kuvaa tuleen kysymättä Ja tutkimatta tätä seikkaa. Se odottaa, vain minun vaikenevan, jotta se saisi astua esiin todistamaan.
"Nyt monet tulevat luokseni sanomaan: 'Tämä kuva on tehnyt minusta uskovaisen', ja monet sanovat: 'Häneltä minä olen saanut syntien anteeksiantamuksen', ja monet sanovat: 'Hän on avannut silmäni, jotta olen saanut katsoa taivaan ihanuuteen.' He astuvat esiin sanomaan tämän, ja minä vaikenen ja häpeän ja saan kantaa kuvan takaisin alttarille ja tunnustaa, että olen erehtynyt."
Pater Gondo vaikeni ja hymyili kansalle kehoittavasti. Kuulijajoukon valtasi kiivas levottomuus. Monet tuntuivat aikovan astua esiin todistamaan. He ottivat pari askelta, mutta pysähtyivät.