"Te uskotte siis Jumalaan, koska veistätte madonnoja?" sanoi hän.
Gaetano hengitti kiivaasti. Nyt oli hän vuorostaan hervotonna. Hän oli itse ollut uskovainen. Hän tiesi, kuinka hän oli haavoittanut donna Mikaelaa. Hän näki, että oli kadottanut hänen rakkautensa. Hän oli aukaissut kauhean, loppumattoman kuilun heidän välilleen.
Hänen täytyi puhua, hänen täytyi voittaa donna Mikaela puolelleen.
Hän alkoi taas, mutta hiljaa ja kangertaen.
Donna Mikaela kuunteli hetkisen. Sitten keskeytti hän hänet melkein säälien.
"Kuinka teistä tuli sellainen?"
"Minä ajattelin Sisiliaa", sanoi Gaetano myöntyvänä.
"Ajattelitte Sisiliaa", kertasi donna Mikaela mietteissään. "Ja miksi tulitte kotia?"
"Tulin kotiin nostattamaan kapinaa."
Tuntui siltä, kuin he olisivat puhuneet vilustumisesta, jostain taudista, jonka Gaetano oli itselleen hankkinut, ja jonka aivan helposti saattoi parantaa.