Donna Mikaela ei vastannut.
"Ehkäpä senvuoksi, että teidän Jumalanne saisi tilaisuuden syöstä minut turmioon."
Donna Mikaela oli yhä vaiti.
"Ettekö uskalla suojella minua hänen vihaltaan?"
"En, en uskalla", sanoi hän hiljaa.
"Te uskovaiset olette kauheita."
Gaetano tunsi, että donna Mikaela jätti hänet. Hänen intonsa jäähtyi ja hänen rohkeutensa lannistui, kun ei donna Mikaela tehnyt ainoatakaan yritystä pidättääkseen häntä. Hän väänsi avainta edestakaisin saamatta porttia auki, herpautuneena siitä, että donna Mikaela seisoi hänen takanaan kalpeana ja kylmänä.
Äkkiä hän tunsi donna Mikaelan käsivarret kaulallaan ja huulten etsivän hänen huuliaan.
Samassa aukeni portti, ja Gaetano syöksyi ulos. Hän ei tahtonut saada donna Mikaelan suudelmia, jotka vain vihkivät hänet kuolemaan. Hänestä oli donna Mikaela aavemaisen kammottava vanhassa uskossaan. Hän syöksyi pois kuin paeten.
Yhdestoista luku.