"Hän ja kaikki enkelit, kaikki pyhimykset, kaikki paholaiset, kaikki valheet."
"Kuka sitten hallitsee maailmaa?"
"Luuleeko kreivitär, että kukaan on ennenkään sitä hallinnut? Uskooko kreivitär tuohon sallimukseen, joka otti huomioon varpuset ja hiuskarvat? Kukaan ei ole sitä hallinnut, kukaan ei ole sitä hallitseva."
"Mutta me, me ihmiset, mitä meistä sitten tulee?"
"Samaa, mitä olemme olleet — tomua. Se, joka on palanut loppuun, ei voi palaa enää; hän on kuollut. Puita me olemme, joiden ympärillä elämän liekit häilyvät. Elämän kipinä lentää toisesta toiseen. Sytytään, leimutaan, sammutaan. Sitä on elämä."
"Oi, Eberhard, eikö siis mitään henkielämää ole?"
"Ei."
"Eikö haudan tuolla puolen?"
"Ei."
"Ei hyvää, ei pahaa, ei mitään päämäärää, ei mitään toivoa?"