Hän näytti tulevan aivan hulluksi siitä, että Ingrid koski viuluun.
Hän näytti oikein häjyltä.
Mitä ihmettä hän tekisi, että pääsisi pois, ennenkun kirkkoväki ehtisi ulos kirkosta?
Hän lupasi miehelle ihmeellisiä asioita, niinkuin luvataan lapsille, kun tahdotaan niitä tottelemaan.
— Minä sanon isälle, että hän ostaa tusinan viikatteita sinulta. Minä telkitsen sisään kaikki koirat kuin sinä tulet pappilaan. Minä pyydän äidin antamaan sinulle hyvän aterian.
Ei näkynyt merkkiäkään siitä, että mies antautuisi.
Ingrid tuli ajatelleeksi viulua ja sanoi epätoivoissaan:
— Jos sinä kannat minut pappilaan, niin minä soitan sinulle.
Ja katso, hymyily levisi hän kasvoilleen. Sitä hän varmaankin haluaisi.
Minä soitan sinulle koko iltapäivän, minä soitan niin kauvan kuin tahdot.
— Opetatko viululle uusia säveleitä? — kysyi hän.