Meelin kalpeat kasvot rupeavat hehkumaan ja silmät alkavat loistaa innosta. Hän siirtyy kiven alla olevan leikkihuoneensa luokse, jossa hänellä on koko joukko sidetarpeita. Samalla kun hän pitelee varpusta toisella kädellään, etsii hän toisella esille pari tikkua, pari liinalappua ja langanpätkiä. Niillä hän ryhtyy lastottamaan varpusen siipeä, ja kun se on tehty, käärii hän siteen koko linnun ympäri, jotta sen täytyisi pakostakin pysyä hiljaa. Lopuksi hän asettaa sen sairaiden nukkien joukkoon vierinkiven alle.
Kun Meeli on suorittanut kaiken tämän, on hän ihan hengästynyt. Nyt, kun hän on valmis, saattaa hän tuskin henkeä vetää mielenliikutukseltaan.
Äiti tulee hetken kuluttua ulos huoneesta katsomaan mitä lapsonen puuhailee. Oli tullut ihan hiljaista ulkona. Pieni olento ei liikkunut edestakaisin kivilohkareiden välillä, niinkuin tavallisesti.
Kun hän tulee ulos, huomaa hän Meelin istuvan pienellä kivellä leikkitupansa edessä nukenpukua ompelemassa. Häneen oli tullut merkillinen rauha ja tyyneys, ei näkynyt ollenkaan sitä tuskallista ja levotonta ilmettä, joka saattoi tehdä äidin ihan epätoivoiseksi. Ei, hän istui siinä niin hiljaa ja tyytyväisenä, kuten sellainen, joka on tullut rauhaan itsensä kanssa.
Kun äiti tulee lähemmäksi, kertoo Meeli hillityin äänin seikkailunsa varpusen kanssa ja näyttää äidille kuinka hän on laittanut sen makaamaan holvin alle.
Nyt äiti ymmärtää, mistä tuo suuri rauha on tullut. Meeli leikkii sairaanhoitajatarta. Hänellä on aivan samanlainen ilme kuin sairashuoneen sisarilla, kun he istuvat sairasvuoteen ääressä. Hän on saanut ylleen heidän lempeän tyyneytensä.
»No, nyt pitää sinun oikein pitää huolta varpusesta, niin että se voi tointua entiselleen», sanoo äiti.
Pienokainen vain nyökäyttää päätään. Sairaanhoitajatarienhan ei pidä puhua tarpeettomasti, sillä se häiritsee sairaita. Mutta tuo nyökkäys sanoi selvästi, että mikäli hänestä riippui, niin potilas kyllä tulisi paranemaan.
— »Saanko minä nähdä sitä?» kysyy äiti ja pistää päänsä kiven alle.
»Minä luulen kyllä, että olisi paras ettei siihen koskettaisi, mutta jos äiti mielellään haluaa…»