Rajuilma kiihtyi yhä, ja lopulta hän kuuli ukkosen äänen ja näki salaman liekehtivän.
Ja salama iski alas vuorelle aivan haudan läheisyyteen ja sytytti puun tuleen. Ja Raniero sai siten valkean sytytetyksi tarvitsematta lainata pyhää tulta.
* * * * *
Kun Raniero ratsasti aution seudun läpi Sisilian vuoristossa, loppuivat hänen kynttilänsä. Ne kynttiläkimput, jotka hän oli tuonut mukanaan Jerusalemista, olivat aikoja sitten käytetyt, mutta hän oli sittenkin tullut toimeen, sillä matkan varrella oli ollut kristillisiä seurakuntia, joilta hän oli kerjännyt uusia kynttilöitä.
Mutta nyt hänen varastonsa olivat loppuneet ja hän luuli matkansa tähän päättyvän.
Kun kynttilä oli palanut niin loppuun, että liekki poltti hänen sormiansa, hän hyppäsi hevosen selästä, keräsi oksia ja kuivaa ruohoa ja sytytti sen palamaan liekinlopulla. Mutta vuorella ei ollut paljon palavaa ja tuli tietenkin pian sammuisi.
Siinä istuessaan ja surressaan pyhän liekin sammumista Raniero kuuli laulua tien varrelta ja pyhiinvaeltajakulkue tuli saatossa polkua ylös, kantaen kynttilöitä käsissään. He olivat matkalla rotkolle, jossa eräs pyhä mies oli elänyt, ja Raniero seurasi heitä. Heidän joukossaan oli vanha vaimo, jonka oli vaikea astua, ja Raniero auttoi häntä ja vei hänet mukanaan vuorelle.
Kun tämä sitten kiitti häntä, pyysi Raniero hänen kynttiläänsä. Ja vaimo antoi sen hänelle ja useat muutkin antoivat hänelle kynttilänsä.
Hän sammutti kynttilät ja kiiruhti polkua alas ja sytytti yhden niistä sen tulen viimeisellä hehkulla, jonka hän oli saanut pyhästä liekistä.
* * * * *