Mutta poika istui aivan lähellä, niin että hän kuuli ja näki kaikki, ja hän ajatteli: Tämä on suurta kovuutta. Oi, jospa voisin puhaltaa vaskitorvea, niin hän olisi autettu.
Hän nousi ja laski kätensä torvelle. Tänä hetkenä hän ei enää toivonut voivansa nostaa sitä huulilleen sen vuoksi, että siitä, joka kykeni niin tekemään, tulisi suuri valtias, vaan sen vuoksi, että hän halusi auttaa ihmistä, jonka henki oli vaarassa.
Ja hän tarttui pienin käsin vaskitorveen ikään kuin yrittäen sitä nostaa.
Silloin hän tunsi, että suunnaton torvi kohosi itsestään hänen huulilleen. Ja kun hän veti henkeään, tunkeutui voimakkaasti sointuva ääni torvesta ja kajahti läpi koko suuren temppelialueen.
Silloin kaikki käänsivät silmänsä ja näkivät, että pieni poika piteli torvea huulillaan ja sai siitä soimaan säveliä, jotka saattoivat holvit ja pylväät värähtelemään.
Kaikki kädet, jotka olivat kohonneet vierasta nuorukaista vastaan, laskeutuivat heti alas, ja pyhä opettaja sanoi hänelle:
"Istahda tänne jalkojeni juureen, niinkuin ennenkin! Jumala on tehnyt ihmeen osoittaakseen minulle tahtonsa olevan, että sinäkin oppisit häntä palvelemaan."
* * * * *
Kun päivä läheni loppuaan, tulivat mies ja vaimo kiiruhtaen Jerusalemia kohti. He näyttivät hätääntyneiltä ja levottomilta ja he huusivat jokaiselle, joka tuli heitä vastaan: "Me olemme kadottaneet poikamme. Me luulimme, että hän oli seurannut sukulaisiamme ja naapureitamme, mutta ei kukaan heistä ole häntä nähnyt. Onko kukaan teistä kulkenut tiellä yksinäisen lapsen ohi?"
Ne, jotka tulivat Jerusalemista, vastasivat: "Emme ole nähneet teidän poikaanne, mutta temppelissä näimme ihanan lapsen. Hän oli kuin taivaan enkeli ja hän kulki Vanhurskauden portin läpi."