He olisivat tahtoneet kertoa siitä tarkalleen, mutta vanhemmilla ei ollut aikaa kuunnella.
Kun he olivat astuneet kappaleen matkaa, he kohtasivat muita ihmisiä ja kysyivät heiltä.
Mutta ne, jotka tulivat Jerusalemista, eivät huolineet kertoa muusta kuin ihanasta lapsesta, joka näytti tulleen aivan suoraan taivaasta ja joka oli astunut Paratiisin sillan poikki.
He olisivat mielellään jääneet seisomaan ja kertomaan tästä iltamyöhään asti, mutta miehellä ja vaimolla ei ollut aikaa kuunnella heitä, vaan he kiiruhtivat kaupunkiin.
He kulkivat pitkin katuja löytämättä ketään. Vihdoin he tulivat temppeliin.
Kun he astuivat siitä ohi, sanoi vaimo: "Koska kerran olemme tässä, niin pistäytykäämme sisään katsomaan millainen on se lapsi, jonka sanotaan tulleen alas taivaasta!" He menivät sisään ja kysyivät, missä he saisivat nähdä sen lapsen.
"Menkää suoraan sinne, missä pyhät opettajat istuvat opetuslapsineen. Siellä on lapsikin. Vanhat miehet ovat asettaneet hänet keskellensä, ja he kyselevät häneltä ja hän kysyy heiltä ja kaikki ihmettelevät häntä. Mutta kaikki kansa seisoo temppelinpihalla nähdäkseen vilahdukseltakin sitä, joka on kohottanut Maailmanruhtinaan äänen huulillensa."
Mies ja vaimo raivasivat itselleen tietä ihmisjoukon läpi ja he näkivät, että lapsi, joka istui viisaiden opettajien keskellä, oli heidän poikansa.
Mutta kun vaimo tunsi lapsen, rupesi hän itkemään.
Ja poika, joka istui viisaiden miesten keskellä, kuuli jonkun itkevän, ja hän tunsi sen äidiksensä. Silloin hän nousi, tuli äitinsä luo, ja isä ja äiti veivät hänet mukanaan pois temppelistä.