"Sinä olet tosiaankin oikeassa", sanoi muukalainen ja hänen kasvonsa ilmaisivat syvää synkkyyttä. "Tiberius tietää kaikkien ihmisten vihaavan häntä, ja juuri se on tehdä hänet aivan hulluksi."
"Mitä sanot?" vastasi vaimo. "Miksi me häntä vihaisimme? Me surkuttelemme vain, ettei hän enää ole yhtä suuri keisari kuin hallituksensa alussa."
"Erehdyt", sanoi muukalainen. "Kaikki ihmiset halveksivat ja vihaavat Tiberiusta. Kuinka voisi toisin ollakaan laita? Hänhän on vain julma ja säälimätön tyranni. Ja Roomassa luullaan, että hän tästä lähtien tulee olemaan entistäänkin taipumattomampi."
"Onko sitten jotakin tapahtunut, joka tekisi hänet pahemmaksi pedoksi kuin hän ennestään on?" kysyi mies.
Hänen näin sanoessaan vaimo huomasi, että vanhus antoi hänelle uudelleen varoittavan merkin, mutta hän teki sen niin salavihkaa, ettei tämä sitä huomannut.
Vieras vastasi hänelle ystävällisesti, mutta eriskummallinen hymy levisi samalla hänen huulilleen.
"Olet ehkä kuullut kerrottavan, että Tiberiuksella tähän saakka on ollut ystävä, johon hän on voinut luottaa ja joka aina on sanonut hänelle totuuden. Kaikki muut, jotka elävät hänen hovissansa, ovat onnenonkijoita ja teeskentelijöitä, jotka ylistävät keisarin pahoja ja salakavalia tekoja yhtä paljon kuin hyviä ja kelvollisiakin. Mutta, kuten sanottu, yksi ainoa oli olemassa, joka ei koskaan pelännyt ilmaista hänelle, minkä arvoisia hänen tekonsa olivat. Tämä ihminen, joka oli rohkeampi kuin senaattorit ja sotaherrat, oli keisarin imettäjä, Faustina."
"Se on totta, olen kuullut hänestä puhuttavan", sanoi työmies. "Olen kuullut, että keisari aina on osoittanut hänelle suurta ystävyyttä."
"Niin, Tiberius ymmärsi antaa arvoa hänen rakkaudelleen ja uskollisuudelleen. Elän on kohdellut tätä köyhää talonpoikaisvaimoa, joka kerran tuli kurjasta mökistä Sabiinivuoristosta, kuin toista äitiänsä. Niin kauan kuin hän itse oleskeli Roomassa, antoi hän hänen asua samassa talossa Palatinuksella, jotta hän alituisesti olisi hänen läheisyydessään. Ei kellään Rooman ylhäisellä naisella ole ollut parempi kuin hänellä. Häntä kannettiin kantotuolissa kaduilla ja hänen pukunsa oli kuin keisarinnan. Kun keisari muutti Caprin saarelle, tuli hänen seurata keisaria sinne ja hän ostatti siellä Faustinalle huvilan täynnä orjia ja kalliita tavaroita."
"Hänen on tosiaankin ollut hyvä olla", sanoi mies.